fierran

Oi piilevä talventulo –
voitaisiinko vielä kuitenkin neuvotella
että jos peruisit tulosi?

Käy sääliksi kuolleet lehdet;
sateinen tuuli kääntää
niiden kuivat puolet esiin.

Ulkona tuulee.
Pysyisi tuolla ulkona,
mutta tunkee jalkoihin.
Homepölykään ei täällä viihdy.
Terveysviima.

Hukkasin talvitunnin
nukkumalla pommiin.
Tuleeko talvi silti?

Itäiset tuulet viuhuvat nurkissa,
läntiset tuulet viuhuvat nurkissa,
pohjoiset tuulet tulivat yöllä.

Yö on pimeä,
oli sitten tyyntä, tai tuulen viuhunoita.

Täysikuu?
Oliko sekin sysiharmaan taivaan
tyhjä lupaus?

Olohuoneessa
välkkyvä digiteevee
matkii kuutamoa

Ilta on pitkä,
pimeys takertuu ihoon —
sinun hengitys!

Suurin osa lehdistä
on ymmärtänyt
pudota

ps. hay(na)ku muotokokeilu

Kaikki nämä
kuolevat lehdet syntyvät
tänne taas ensi vuonna?

Kirkas aurinko,
varo, oli kylmä yö.
Varis on hiljaa.

Jos ihminen joskus kuolee
niin liitelisikö hän vain muualle
kuten putoava puunlehti?

Toisiinsa takertuneina
keltaiset lehdet odottavat
tasa-arvoista talvea?

Keltainen lehti
vilkuttaa puuhun jääneille –
Hei lapset, äiti täällä!

Maassa on lehtiä.
Puissa on lehtiä.
Tarkkailen tässä kaikkea.

Aurinko!
Keltaiset lehdet
tekevät sopimuksen kanssasi!

Eipä aurinko
tänne viitsi nousta –
ei täällä ole kuin märkiä,
kuolleita lehtiä.

Tuskinpa lähentelevä talventulo
viitsii astella
noin märkää polkua pitkin
tänne vihoittelemaan?

Vai mistä syksyn keuhtana
tiesi näihinkin nurkkiin
pesiytyä,
ikäänkuin se asuisi täällä?

Ikäänkuin
koskaan ennen
olisi ollut pakkasta?

Ps. Puiden lehdet tiesivät kylmän tulon jo aikoja sitten.
Eikös nämä kylmät peruttu kasvihuoneilmiön tullessa?
Joku tässä maailmassa aina mättää.

Siinä sinäkin hehkuttelet,
mokoma keltainen
koivunlehti.

1.

Niskaan tippuu
kuolevia lehtiä
ja sulaa räntää.

2.

Vihassaan
puu heiluttaa
tuulta vasten oksiaan

3.
Suttainen taivas,
märkä lotiseva maa —
kesä on ohi?