fierran

Maailma olisi pehmyt
jos lumet eivät muuttaisi
keväisin pois?

Fierranjohcalla
ei enää tänä vuonna
paistatella auringossa.
Korvikekuulla on
riekon ylpeys.

Valvoin yöllä –
samalla tuskalla olisin voinut nousta
ihailemaan täysikuuta?

Katselin tätä pitkään, mutta en ruvennut sitä murjoilemaan 5-7-5 haikuformaattiin. Olkoot nyt sitten vaan ikäänkuin sisältöaines mahdolliseen haikuun?

Suomessa on laajalti vallalla kanta, että kun runossa on kolmella rivillä 5-7-5 tavua, niin kyseessähän on ilman muuta haiku. Sillä perusteella ylläolevan kuvankin teksti olisi haiku:

The tense struggle
begins in the opening
phase of the game

(Teoksesta The Wolrd Chess Championship KARPOV KASPAROV Moscow 85, Raduga Publishers, Moscow 1986.)

Jospa olisikin niin helppoa kirjoitella haikuja, niin eikun rustailemaan. Allaoleva on siis myös haiku, tavut on kohdillaan, on jopa vuodenaikasanakin!

Talven kestosta
pitäisi neuvotella
lyhyt sopimus

Pohjatuuli
itätuuli, lounatuuli –
kaikki on kestettävä

Issa kirjoitti vuonna 1821:

Etelästä, pohjoisesta,
idästä, lännestä
talviset myrskyt

Tukahtuisimme,
jos lumihiutaleet
olisivat puiden lehtiä?

Hitaasti
etenevästä talvesta
ei saa äänestää

Pakkotyöläisten
paperiset kahleet
hiertävät historiaa hereille

Hay(na)ku on haikujen vastapainoksi (tai kavereiksi?) kehitelty kolmirivinen lyhytrunomuoto, missä eka rivillä on yksi sana, tokalla rivilla kaksi, ja kolmannella kolme sanaa. Tai sitten toisinpäin:
3-2-1 sanaa. Hay(na)ku voi myös jatkua, esim. siten että ensin on 1-2-3 sanan rivit ja sen perään 3-2-1 sanan rivit.

Hauskaahan noita on joskus väännellä ajankulukseen. Kehittävääkin.
Mutta jos kirjoittaa eri määrän sanoja riveille tai eri järjestykseen, niin entäpä sitten?

Virtaa se Deatnukin pohjoiseen vaikka taivas on välillä puolipilvessä, joskus täysin kirkas, ja pahimmillaan ihan umpipilvessä, ja taivaan tuulet pyyhältävät kuin kirjoitusvirheitä etsien.

Hengitys höyryää.
Pitänee rauhoittua –
nyt paleltaa.

Voisiko hallitus
estää talven tulonkin
viisaudessaan?

Jokelan surmaaja olikin koulukiusattu.
Kukaan ei uskaltane julkistaa hänen kiusaajiensa nimiä,
heidän vastuunsa tapahtumiin ei tietenkään ole ratkaiseva,
saahan suomalaisissa kouluissa perinteisesti heikompia kiusata.

Suomalainen yhteiskunta on heikkojen sortamisen puolelle kääntymässä muutenkin.
Köyhät kyykkyyn ja optiorahat kaavitaan muutamille vahvemmille.

Kysymyksiä:
Ketkä kiusasivat Jokelan koululaista?
Mitä rehtori teki asian hyväksi?
(Ei yhtikäs mitään, kenties rankaisi kantelijaa?)
Hän ei enää vastaa, mutta joku koulussa tietänee?

Pakkolain hengen mukaista kai tulee olemaan että kiusatut syrjäytetään muutenkin,
syrjään, pois häiritsemästä.

Tämä maa on vahvojen maa? Rahat vain parhaille.
Äänestäkää jatkossakin vahvoja.
Vahvat jyräävät tyhmät puurtajat!

En muuten ikipäivinä olisi tätä mieltä, mutta eduskunnan enemmistön uskomaton röyhkeys nostaa sellaisia vastustavia niskakarvoja, joita ei uskoisi edes olemassa?

Eli koululaista saa kiusata?
Alipalkattuja hoitsuja voi sakon uhalla pakottaa nälkätyöhön?
Samaan aikaan rajoitetaan aselakia. Syystäkö?

Onko jo talvi? –
Paleltunut kukka
elää siinä uskossa.

Vaikka pilvet
rakoilisivatkin –
umpikuun aika

Haikujen kirjoittamisesta:

Haikujen pitäisi joidenkin mielestä olla tavutarkkoja 5-7-5, tuossa on 4-6-5. Jos siihen ryhtyisi väkisin sorvaamaan tavuja, niin saisihan ne jotenkin kepulikonsteilla:

Vaikkapa pilvet
rakoilisivatkin, on
umpikuun aika.

Rivi kaksi kuitenkin näyttää tuossa typerältä, mielestäni haikujen rivit ovat oleellisia runon viestille. Eka rivi antaa maiseman, startin. Kolmirivinen haikukone lähtee humisemaan.
Toka rivi kertoo mitä kertoo, ja lopetusrivi sitaisee tarinan kiinni. Parhaimmillaan haiku on päällisin puolin yksi tokaisu, joskus vaikkapa kolmen lauseen essee.

Tässä runossani on myös kaikuja vanhoista japanilaisista, toisaalta teema pilvien rakoileminen
ja täydenkuun katselemisen perinne. Nyt on kuitenkin uusi kuu, musta kuu, eli umpikuu. Kikkailua? Tai vain eräänlaista keskustelua?

Itsetehty kiire
ei selitä ajan matelemista.
Metsä huokaa.

Sateinen päivä.
Laukaukset osuvat.
Pistooli kiiltää.

Olisi talvi
jollei lumi sulaisi
peltikatolta

Lyhyt hämärä
tihruttaa kutsumatta –
tämä on kaikki

piirakka
saavuttaa täyttymyksen
päästessään ulos uunista

Kaikki pyhät juhlivat nyt,
syntiset siis maan rakoon,
- jätesäkissä suonsilmäkkeeseen?

Mitähän pyhäin neuvokkaiden tuomaristo
sanoo jos sinne ei enää sovi (sinne suonsilmäkkeeseen siis),
siellä on täyttä näistä entisistä muuten vaan syrjäytetyistä?

Pimeä peittää hämärän,
taskulampun patteri
työskentelee