Pimeä ilta
Vaikka pilvet
rakoilisivatkin –
umpikuun aika
Haikujen kirjoittamisesta:
Haikujen pitäisi joidenkin mielestä olla tavutarkkoja 5-7-5, tuossa on 4-6-5. Jos siihen ryhtyisi väkisin sorvaamaan tavuja, niin saisihan ne jotenkin kepulikonsteilla:
Vaikkapa pilvet
rakoilisivatkin, on
umpikuun aika.
Rivi kaksi kuitenkin näyttää tuossa typerältä, mielestäni haikujen rivit ovat oleellisia runon viestille. Eka rivi antaa maiseman, startin. Kolmirivinen haikukone lähtee humisemaan.
Toka rivi kertoo mitä kertoo, ja lopetusrivi sitaisee tarinan kiinni. Parhaimmillaan haiku on päällisin puolin yksi tokaisu, joskus vaikkapa kolmen lauseen essee.
Tässä runossani on myös kaikuja vanhoista japanilaisista, toisaalta teema pilvien rakoileminen
ja täydenkuun katselemisen perinne. Nyt on kuitenkin uusi kuu, musta kuu, eli umpikuu. Kikkailua? Tai vain eräänlaista keskustelua?