keskikesän aurinko —
sateinen viikkokin
kaipaisi jo lepoa?
Archive forKesäkuu, 2009
#1
Kivet vaikenevat
vaikka olisi niin paljon
tähdellistä sanomista.
#2
Rinteeltä vierineiden
lohkareiden suojassa
piileskelee jäkälää
#1
Puron
pohjalla solisevat
kivet asettuvat paikoilleen
#2
Lumiukon
kyhäysaineet
sulavat ennen syksyä
Tunturin rinnettä
ylös kavunneet kivet
aurinko
kuin alasin
on syytön
tikari, tai kirves
puukko vyöllä
# 1.
Että
jätin tänään
kiipeämättä tuolle mäelle
on parasta minkä
jätin tekemättä
tänään
# 2.
Niityllä
ruskeita poron
papanoita siistissä kasassa
Ulkoilmakäymälä
muuntaa vihreän liikkeen
ruskeaksi
___
Sinä keväänä
jona nämä kivet
synnyttyään
pysähtyivät tähän
Sisukas koivun käkkärä
syksyn tullen tuuli vie siltä lehdet
lumi peittelee tasavertaisesti
kuin kasvaisi joskus jäinen vuori
historia
syntyy
näiden kivien koloihin
se minkä tunturit synnyttänyt tuuli
on unohtanut
miksi kääntää kivi
paljon on kertomista
kiven kylkeen on versonut
koivu
saanut kasvaa
suojassa
tietää että lumi joka sataa
lähtee kesäisin jonnekin
valmistelemaan seuraavaa talvea
ääliö
Historia on meissä
tuuli sitä tuulettaa
raekuuron
syntymäpilvi oikolukee
tuulen pyöristyneet tarinat
lepattaa maassa
ylivuotinen
koivunlehti
ruskea
kuin ylimielisen ihmisen
jälkeensä jättämä
kakkakasa
Aurinko
virnistää
raekuuron jälkeen;
ei hän sitä lähettänyt
eikä kuu tilannut.
Jos panisin
kumi-
saappaat jalkaan
ja kiipustaisin tunturin rinnettä
näkisin pilvet
joissa raekuuro
on kuurupiilosilla
Tarina tuulesta
on äkkiä kerrottu,
ei siihen ole tähän mennessä
kulunut kuin kenties neljä miljardia
avaruuden vuotta.
Räjähdys jatkuu
jos
sitä edes
koskaan oli
#1
Raastava tuuli —
tulitko tekemään
uuden tunturin?
#2
Tuuli
jättää jälkeensä
hiljaa heiluvia varpuja
#3
Menee pilveen. Tuulee.
Minä pieraisen.
Onko maailma valmis?