fierran

a.

Illalla pimeys
puhaltaa paitani alle –
tulisit sinäkin

b.

Yö peitteen alla –
kuin sinä olisit
kiinni ihossa

c.

Aamun sarastus
ei vielä muista
huomista iltaa

d.

Ulkona
tyly tuuli tunkee
sisään ovesta

.

Yöllä on lyhyt pimeä hetkensä.

. .

Sadekuuro juoksee pakoon nousevaa saderintamaa.

. . .

Aamun aurinko säteilee märkään maahan, sekainen ruohikko.

. . . .

Suljen oven takanani, aamukuseni höyryää vielä hetken.

. . . . .

Jos saderintaman kanssa on näin vaikeata, niin miten sotilaat uskaltavat?

….
…
..
.

1.

Tänäkään yönä
ei aurinko nukahda,
ei kupsahda kuu.

2.

Mitäs nyt sanot,
oi kokoyön aurinko,
maailma on Sinun!

3.

Pölyinen tuuli
nuuskii hyttysen pierut
parven kerrallaan

4.

En vielä nuku,
olen auringon kanssa
valvojaisissa

5.

Vielä tämä yö,
sitten väsyn aurinkoon —
paistaa aina vaan

Hapuilua valosta

1.

Yön valosade
paljaan kainalon alla –
rihmankiertämä

2.

Paljas kesäyö —
aamuyön väsymätön
valo pilkistää

3.

Hämärä hetki —
olet peittelemätön,
virtaava joki

4.

Kasteltu kukka
kukkapenkin vankina –
peittelemätön

5.

Sinun huppusi
peittää sinun hiuksesi —
hengitys liikkuu

1.
Muistot meduusan uinnista
suolaisen meren rannalla.

Suola minun silmissä.

Pulleakeulainen konttilaiva
pyyhältää ketään katsomatta rannalta
toiselle,
kevyt, sininen pakokaasu
nousee yläpilvien kanssa

kuplat poreammeessa

keulan hyöky
jää vanaveden reunoille

tulee ilta, pilvet hehkuvat
kuin olisi jouluvalot

2. Vanha postikortti

Lehtevä palmu
on vähävetisen rannan
vappuhuiska;

huitoo suolaisen meren ulappaa
pysytellä tyynenä.

Valkea rantahiekka
on jäänne kivikosta,
emokallion lapsenlapset.

Mistä taivaalle on jäänyt
niin monta yksinäistä pilveä,
talvella tähdet
katselevat toinen toisiaan.

3.

Kotilosta
jäänyt jäljelle sen kuori,
kierrätyskalkkia

selkäreppu vaeltajan
hikisellä selällä,

pipo päässä
raikkaita tuulia vastaan.

Etanan ikuisuus,
ihmisen oikeus
käydä tällä pallolla
kääntymässä.

4.
Tämä dieselmoottoreiden
puhdistettu kaasupilvi,
tasaisen tasapuolisesti
koko kaupungin sisällä

korpitien varrella
lämpimiä pesäkkeitä

miten vieläkin
auringonvalo jaksaa innostaa
metsäkukan iltapäivää?

Kupillinen kahvia,
vieläkin tummempaa
kuin maanteiden savut.

(Ps.
Jos kaikki eivät ole vielä tiedostaneet niin aurinko laskee seuraavan kerran Fierranjohkalla heinäkuun lopulla.)

Vasemmalta ensin silta, sitten puutyöläinen hikoilee.

Kolmas oikealla näyttää että graffitti osaa olla sieväkin.

Oikealla viimeisenä sitten tuommoisen huoneen rakentaneet, lumesta.
Pitihän siitäkin kuva näpsäistä. Klikklikkaa hiirulla niin kuvat isonevat.

Lumi on pehmeää pumpulia, muka.
Taivas on taivasta, pimeässä, valossa.
Hämärä minua väsyttää.

Ps. Fierranjohcan kohdallakin pilkistää aurinko puoliltapäivin, jo tänään.

I

Jos kukonaskel
olisi sadepilvi
tulisi kesä

II

Hämärä taivas,
epämääräiset pilvet —
talvi etenee!

1.

Hehkuva tuli.
Savu nousee taivaalle –
hämärän kätkö.

2.
Piileskelevä
lämpöaalto pakastuu –
vain yksi taivas.

I

Uuden vuoden ilta –
yhtä pimeää
eilenkin

II

Pitenevät
päivät, sanovat.
Syön puuroa pimeässä.

Tapaninpäivä –
kuu laskussa,
kuten kuteva ankerias?

Ps. Taustaksi löytämäni ankerias-tarinaa:

Kun ankerias tulee kutukypsäksi, se käy jälleen muodonmuutoksen. Kala muuttuu hopeanväriseksi (hopea-ankerias), lopettaa syömisen, suoli surkastuu, silmät suurenevat ja vietti ajaa sitä pimeinä öinä kohti merta. Alkaa pitkä vaellus takaisin kutualueelle. Kudun jälkeen kalat kuolevat.

(http://www.ahven.net/suomi/esitteet/ankerias.php)

Huomenna
auringon mahalasku
kääntyy kuin kohokas

Luottavaisesti
joulupossukin röhkii
saadessaan rutkasti ruokaa

Joulukuusen voisi säästää
pahojen aikojen varalta
nyt kun Kemijärvikään ei sitä enää tarvinne?

Ps. Tulipahan taas tölväisy.
Ajattelin että jollei kuusi kelpaa tai sitä ei löydetä joulupuuksi,
niin se säästyy. Sitten muistin että semmoiset kaksijalkaiset
joilla on moottorisaha kainalossa, kuljeksivat aika ajoin metsiä
ja teloittavat kasvavia puita.

Tämä ei varmaankaan ole oikein hyvä Jouluteksti

Harmaat enkelit
asuvat harmaissa pilvissä.

Mitä pahusta ne siellä tekevät?
Tulisivat alas sieltä
ja puhaltaisivat valon takaisin.

Itsenäisesti
tuulen tuomina
lumet satavat maahan

Tuossa oli ensin eri järjestyksessä rivit 2 &3, katselin sitä uudelleen kun mietin että pitäisiköhän täältä jotain siivoskella, ja keksin että siitä saa direktiivien mukaisen hay(na)ku-runon! Se on siis ylinnä. (Lisäsin myös otsikon, että kaikki huomaavat julkaisupäivän, itsepäisyyspäivä siis.)

Pikkujouluna
pikkukengille sataa
lunta ja jäätä

Maailma olisi pehmyt
jos lumet eivät muuttaisi
keväisin pois?

Fierranjohcalla
ei enää tänä vuonna
paistatella auringossa.
Korvikekuulla on
riekon ylpeys.

Valvoin yöllä –
samalla tuskalla olisin voinut nousta
ihailemaan täysikuuta?

Katselin tätä pitkään, mutta en ruvennut sitä murjoilemaan 5-7-5 haikuformaattiin. Olkoot nyt sitten vaan ikäänkuin sisältöaines mahdolliseen haikuun?