fierran

1.

Hyttynen
tunkee kiinni —
innokas imevä naaras!

2.

Minun tuulinen taivas
on hyttysen
hauta

3.

Kahvinkeittotulen
savu hiertää
hyttysen pitkää nenää

4.

Yritti
keihästää senkin,
kun kävin pisulla!

(Tämä #4 on aika kevyt ja vanhakin aihe, mutta kun on kerran tottakin. (Kuvaa en liitä.)

5.

Hyttyset
ainoat uskolliset
vertani imevät ystäväni!

Saisikohan tuosta 1/2/3 sanan hay(na)kusta vähän paremman jos tekisi haikun, eli 5-7-5:

Ainut kaveri —
uskollinen hyttynen
minua muistat!

vielä yksi versiokokeilu:

Minua muistaa,
uskollinen hyttynen –
vertani imee!

1.

Tänäkään yönä
ei aurinko nukahda,
ei kupsahda kuu.

2.

Mitäs nyt sanot,
oi kokoyön aurinko,
maailma on Sinun!

3.

Pölyinen tuuli
nuuskii hyttysen pierut
parven kerrallaan

4.

En vielä nuku,
olen auringon kanssa
valvojaisissa

5.

Vielä tämä yö,
sitten väsyn aurinkoon —
paistaa aina vaan

Hapuilua valosta

1.

Yön valosade
paljaan kainalon alla –
rihmankiertämä

2.

Paljas kesäyö —
aamuyön väsymätön
valo pilkistää

3.

Hämärä hetki —
olet peittelemätön,
virtaava joki

4.

Kasteltu kukka
kukkapenkin vankina –
peittelemätön

5.

Sinun huppusi
peittää sinun hiuksesi —
hengitys liikkuu

1. hay(na)ku

Joutsen painaa päänsä
veden alle
tuulenpuuskassa

2. haiku

Levähdän hetken –
kuuntelen puun suhinaa
pääni sisällä

3. none classified

Sadetuuli
puhaltaa joen pinnalta
minun lävitseni

1.

Äänetön aamu –
hereillä taivas ja maa,
orava hyppää

2.

Oksien lävitse
aamutuuli suhahtaa –
kuulen itseni

3.

Kasvava paju
aikoo isona olla
kyhmyinen tammi

1.

Kulunut maantie –
tienvarren ojat täynnä
rapaista vettä

2.

Sanaton taivas
auton tuulilasissa
suhisee ohi

3.

Kuluneet renkaat –
katalysoitu mantra
pakoputkesta

1.

Koivu paisuu
ihonsa alla.
Kevät valuu.

2.

Räntäsateessa
parvi kurkia lentää
kohti pohjoista.

3.

Hiljainen kevät.
Sulava lumi haihtuu
taivaisiin tuuliin.

1.

Räntäinen sade
litisee asvaltilla –
harmaata lunta

2.

Ilta hämärtää,
sateen ääntä ei kuule
takapenkille.

1.

Sininen aamu,
siniset ajatukset –
lehdettömät puut.

2.

Alaston oksa,
ei minua palella
tämä sinisyys

I

Jos kukonaskel
olisi sadepilvi
tulisi kesä

II

Hämärä taivas,
epämääräiset pilvet —
talvi etenee!

1.

Hehkuva tuli.
Savu nousee taivaalle –
hämärän kätkö.

2.
Piileskelevä
lämpöaalto pakastuu –
vain yksi taivas.

Pikkujouluna
pikkukengille sataa
lunta ja jäätä

Suomessa on laajalti vallalla kanta, että kun runossa on kolmella rivillä 5-7-5 tavua, niin kyseessähän on ilman muuta haiku. Sillä perusteella ylläolevan kuvankin teksti olisi haiku:

The tense struggle
begins in the opening
phase of the game

(Teoksesta The Wolrd Chess Championship KARPOV KASPAROV Moscow 85, Raduga Publishers, Moscow 1986.)

Jospa olisikin niin helppoa kirjoitella haikuja, niin eikun rustailemaan. Allaoleva on siis myös haiku, tavut on kohdillaan, on jopa vuodenaikasanakin!

Talven kestosta
pitäisi neuvotella
lyhyt sopimus

Vaikka pilvet
rakoilisivatkin –
umpikuun aika

Haikujen kirjoittamisesta:

Haikujen pitäisi joidenkin mielestä olla tavutarkkoja 5-7-5, tuossa on 4-6-5. Jos siihen ryhtyisi väkisin sorvaamaan tavuja, niin saisihan ne jotenkin kepulikonsteilla:

Vaikkapa pilvet
rakoilisivatkin, on
umpikuun aika.

Rivi kaksi kuitenkin näyttää tuossa typerältä, mielestäni haikujen rivit ovat oleellisia runon viestille. Eka rivi antaa maiseman, startin. Kolmirivinen haikukone lähtee humisemaan.
Toka rivi kertoo mitä kertoo, ja lopetusrivi sitaisee tarinan kiinni. Parhaimmillaan haiku on päällisin puolin yksi tokaisu, joskus vaikkapa kolmen lauseen essee.

Tässä runossani on myös kaikuja vanhoista japanilaisista, toisaalta teema pilvien rakoileminen
ja täydenkuun katselemisen perinne. Nyt on kuitenkin uusi kuu, musta kuu, eli umpikuu. Kikkailua? Tai vain eräänlaista keskustelua?

Olisi talvi
jollei lumi sulaisi
peltikatolta

Lyhyt hämärä
tihruttaa kutsumatta –
tämä on kaikki

1.

Harakan mielipaikkaan
on tupruttanut
märkää lunta.

2.

Pesäpuun suoja
on läpinäkyvää
kuunvalossa

3.

Harakka istuu
risu poikittain suussaan
räntäsateessa