fierran

Voisin pelätä
jos lumipyryn läpi
näkisin perille

puut lepäävät
rauhassa –
tyyntyvä ilta

Paljaat koivunoksat
kohtaavat länsituulen —
kuin lippu liehuisi

Länsituuli
puhaltaa poskilleni —
kuin sinä olisit tässä

1.

Lähestyvät pilvet -
eilisen sadepisarat
värisevät lätäkössä

2.
Syyskuun tuuli puhaltaa
tuoreita pisaroita
lätäkköön

&

& &

Härättyään aamulla taivas on leppeä
kuin ei mitään koko yönä olisi tapahtunut.

& & &

Iltapäivän
viileä tuuli
muistaa lumen tuoksut

& & & &

Valvoin yöllä –
samalla tuskalla olisin voinut nousta
ihailemaan täysikuuta?

Katselin tätä pitkään, mutta en ruvennut sitä murjoilemaan 5-7-5 haikuformaattiin. Olkoot nyt sitten vaan ikäänkuin sisältöaines mahdolliseen haikuun?

Pohjatuuli
itätuuli, lounatuuli –
kaikki on kestettävä

Issa kirjoitti vuonna 1821:

Etelästä, pohjoisesta,
idästä, lännestä
talviset myrskyt

Hengitys höyryää.
Pitänee rauhoittua –
nyt paleltaa.

Voisiko hallitus
estää talven tulonkin
viisaudessaan?

Onko jo talvi? –
Paleltunut kukka
elää siinä uskossa.

Vaikka pilvet
rakoilisivatkin –
umpikuun aika

Haikujen kirjoittamisesta:

Haikujen pitäisi joidenkin mielestä olla tavutarkkoja 5-7-5, tuossa on 4-6-5. Jos siihen ryhtyisi väkisin sorvaamaan tavuja, niin saisihan ne jotenkin kepulikonsteilla:

Vaikkapa pilvet
rakoilisivatkin, on
umpikuun aika.

Rivi kaksi kuitenkin näyttää tuossa typerältä, mielestäni haikujen rivit ovat oleellisia runon viestille. Eka rivi antaa maiseman, startin. Kolmirivinen haikukone lähtee humisemaan.
Toka rivi kertoo mitä kertoo, ja lopetusrivi sitaisee tarinan kiinni. Parhaimmillaan haiku on päällisin puolin yksi tokaisu, joskus vaikkapa kolmen lauseen essee.

Tässä runossani on myös kaikuja vanhoista japanilaisista, toisaalta teema pilvien rakoileminen
ja täydenkuun katselemisen perinne. Nyt on kuitenkin uusi kuu, musta kuu, eli umpikuu. Kikkailua? Tai vain eräänlaista keskustelua?

1.

Marraskuun mahti
lannistaa lopullisesti
kasvihuoneilmiömme?

2.

Uhmakas
joki virtaa
vaikka on pilkkopimeää

Käy sääliksi kuolleet lehdet;
sateinen tuuli kääntää
niiden kuivat puolet esiin.

1.

Niskaan tippuu
kuolevia lehtiä
ja sulaa räntää.

2.

Vihassaan
puu heiluttaa
tuulta vasten oksiaan

3.
Suttainen taivas,
märkä lotiseva maa —
kesä on ohi?

1.

Tuuli vihmoo –
märkä ilma lähentelee
minun ihoani.

2.
Olisit sinä
minun kanssani tässä
koiranilmassa

1.

Kuiva polku –
kuin sitä ei kukaan
edes käyttäisi?

2.

Sataisi
nyt lunta.
Jäisi jälkeni polulle.

1.

Harakan mielipaikkaan
on tupruttanut
märkää lunta.

2.

Pesäpuun suoja
on läpinäkyvää
kuunvalossa

3.

Harakka istuu
risu poikittain suussaan
räntäsateessa