fierran

Tapaninpäivä –
kuu laskussa,
kuten kuteva ankerias?

Ps. Taustaksi löytämäni ankerias-tarinaa:

Kun ankerias tulee kutukypsäksi, se käy jälleen muodonmuutoksen. Kala muuttuu hopeanväriseksi (hopea-ankerias), lopettaa syömisen, suoli surkastuu, silmät suurenevat ja vietti ajaa sitä pimeinä öinä kohti merta. Alkaa pitkä vaellus takaisin kutualueelle. Kudun jälkeen kalat kuolevat.

(http://www.ahven.net/suomi/esitteet/ankerias.php)

Huomenna
auringon mahalasku
kääntyy kuin kohokas

Luottavaisesti
joulupossukin röhkii
saadessaan rutkasti ruokaa

Itsenäisesti
tuulen tuomina
lumet satavat maahan

Tuossa oli ensin eri järjestyksessä rivit 2 &3, katselin sitä uudelleen kun mietin että pitäisiköhän täältä jotain siivoskella, ja keksin että siitä saa direktiivien mukaisen hay(na)ku-runon! Se on siis ylinnä. (Lisäsin myös otsikon, että kaikki huomaavat julkaisupäivän, itsepäisyyspäivä siis.)

Pikkujouluna
pikkukengille sataa
lunta ja jäätä

Pohjatuuli
itätuuli, lounatuuli –
kaikki on kestettävä

Issa kirjoitti vuonna 1821:

Etelästä, pohjoisesta,
idästä, lännestä
talviset myrskyt

Tukahtuisimme,
jos lumihiutaleet
olisivat puiden lehtiä?

Hitaasti
etenevästä talvesta
ei saa äänestää

Pakkotyöläisten
paperiset kahleet
hiertävät historiaa hereille

Hay(na)ku on haikujen vastapainoksi (tai kavereiksi?) kehitelty kolmirivinen lyhytrunomuoto, missä eka rivillä on yksi sana, tokalla rivilla kaksi, ja kolmannella kolme sanaa. Tai sitten toisinpäin:
3-2-1 sanaa. Hay(na)ku voi myös jatkua, esim. siten että ensin on 1-2-3 sanan rivit ja sen perään 3-2-1 sanan rivit.

Hauskaahan noita on joskus väännellä ajankulukseen. Kehittävääkin.
Mutta jos kirjoittaa eri määrän sanoja riveille tai eri järjestykseen, niin entäpä sitten?

Virtaa se Deatnukin pohjoiseen vaikka taivas on välillä puolipilvessä, joskus täysin kirkas, ja pahimmillaan ihan umpipilvessä, ja taivaan tuulet pyyhältävät kuin kirjoitusvirheitä etsien.

piirakka
saavuttaa täyttymyksen
päästessään ulos uunista

Pimeä peittää hämärän,
taskulampun patteri
työskentelee

Suurin osa lehdistä
on ymmärtänyt
pudota

ps. hay(na)ku muotokokeilu

1.

Niskaan tippuu
kuolevia lehtiä
ja sulaa räntää.

2.

Vihassaan
puu heiluttaa
tuulta vasten oksiaan

3.
Suttainen taivas,
märkä lotiseva maa —
kesä on ohi?

Kahden
pilven välissä
hiljainen kohta taivaalla.

1.

Pilvet,
niin pehmeitä –
ihan täynnä lunta?

2.

Lumisade
painaa oksan
puun runkoa vasten

3.

Lumioksa
peittyy lumella —
puu seisoo suorana

Kasa
myymättömiä lahjoja.
Arkipäivä Joulun jälkeen.

Marraskuun viimeinen päivä,
pimeän jälkeen
katuvalot!