Hay(na)ku
Hay(na)kun muoto:
Perinteisessä Hay(na)kussa on kolmella rivillä kuusi sanaa:
Yksi ensimmäisellä rivillä,
kaksi toisella
ja kolme kolmannella eli viimeisellä rivillä.
Rajoituksia tavumäärään ei ole, eikä rytmiin tms.
Hay(na)ku voidaan laatia myös päinvastaisessa järjestyksessä,
eli ensin kolme sanaa, sitten kaksi ja viimeiseen yksi sana.
Kuten japanilaisia ketjurunoja, voidaan Hay(na)ku ketjuttaa pidemmäksi runoksi.
Jos näitä sääntöjä rikkoo, tuloksena ei välttämättä enää ole hay(na)ku.
Mutta kyseessä saattaa silti olla kelpoa runoutta.
Ihan kuin jos haikussa ei ole vuodenaikasanaa,
niin se on sitten muuten vaan kolmirivinen lyhytruno.
Ei sitä hävetä pitäne. Mutta ei silti kutsua haikuksikaan.
Suomenkieli soveltuu hay(na)kuun erinomaisesti; meillä ei ole kieliopillisesti
sanalukua lisääviä artikkeleita eikä pronomineja.
Japanin kieli on myös kelpo kieli hay(na)kuilemiseen.
Mutta vaikka sanat ja rivit olisivat miten täydellisiä ei
runon sisältö välttämättä synny muodosta; tarvittaneen jotain muutakin.
Mitä, sitä on vaikea ulkopuolisen neuvoa.
Ei muuta kuin sanankirjoituslaite käteen ja rohkeasti panemaan itseään alttiiksi:
Kirjoitin
monta hyvää
kieliopillisesti ehyttä sanaa!
Miksei kukaan taputa
vaikka onnistuin
oikoluvussa?